Tekstit

Ian McEwan: Mitä voimme tietää

Kuva
Kirjaraportti 230. Ian McEwan: Mitä voimme tietää (2025, suom. Jaakko Kankaanpää 2026, Otava). Nälkävuodet, Ranskan vallankumous ja kylmä sota. Sadan vuoden päästä nykyaika on unohtunut vastaavanlaiseksi kaukaiseksi historiaksi. Ian McEwanin romaanissa nykyaikaa katsotaan vuoden 2119 perspektiivistä.   Merenpinnan nousu on muuttanut Britannian harvaan asutuksi saaristoksi. Tulvat, rajoitetut ydinsodat ja tsunamit ovat harventaneet maailman väestön neljään miljardiin.   Kun edessä olevaa muutosta katsoo tästä hetkestä, se näyttää lohduttomalta. Historia katsoo taaksepäin. Miljardi kuollutta on kiinnostava murroskohta, ei itkua ja kärsimystä.   McEwan kirjoittaa dystopiascifiä, mutta mistä romaani oikeastaan kertoo. Historiankirjoituksesta ainakin. Jo nimessä kysytään, mitä voimme tietää.   Romaanin päähenkilö tutkii historiaa ja on erikoistunut 1990–2030-lukujen brittiläiseen kirjallisuuteen. Hän yrittää selvittää kuuluisan runoilijan ja tämän kunnianarvoisan muusan a...

Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla

Kuva
Kirjaraportti 229. Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla (2025, Otava). Tätä suomalaista kirjallisuutta maailmalla nyt ostetaan. Ajatus pyöri väkisinkin taustalla Tuomaisen uusinta lukiessa. Miksipä ei. Vauhdikas juoni, värikkäitä tyyppejä, humoristinen perusviritys ja rutkasti Pohjolan eksotiikka. Kymenlaakso saattaa hävitä Satu Rämön Islannille, mutta jostain Britanniasta katsottuna itärajan syrjäkylät lienevät riittävän outoa maisemaa. Omaa eksoottista vitsiään kertoo Miehikkälän capo kolmen hengen gangsteriarmeijansa kanssa. Juonen varassa tämä pitkälti elää. Romaani seuraa keski-ikäisen sahayrittäjän kujanjuoksua rikollisen velkakoukussa. Käänteitä riittää. Yhtä aikaa pitää miettiä ruumiin hävittämistä, omaa rakkauselämää ja sahaa uhkaavaa konkurssia. Olen aiemmin lukenut Tuomaiselta Parantajan (2010), ja tyyli on muuttunut siitä rajusti. Jos Parantaja oli Helsinki Noir, Hyvällä tai sahalla oli Miehikkälä Slapstick. Suurimmaksi osaksi tämä muistuttaa TV2:n maalaiskomedi...

Axel Åhman: Rääppöö - Saunavaltaistuin ja muita novelleja

Kuva
Kirjaraportti 228. Axel Åhman: Rääppöö - Saunavaltaistuin ja muita novelleja (2020, suom. Katariina Huttunen 2025, Kustantamo S&S). Uimahallin saunassa otetaan miehestä mittaa. Nuorukainen päätyy vahingossa löylynheittäjän paikalle ja päästää sisäisen miehensä irti. Saunavaltaistuin on paisuteltu, talvisotamainen sankaritarina. Päähenkilönä löylykauhaa heiluttelee ”likinäköinen ja hintelä kaksikymppinen, jolla on huonosti sheivatut pallit”. Hän ei varsinaisesti edes pidä löylyistä, mutta tosipaikan koittaessa ei väistä vartiopaikaltaan. Åhman kertoo 11 novellissa miehuuden mittareista. Sanotuista ja sanomattomista odotuksista siitä, kuinka miehen kuuluu toimia. Pohjanmaalla ne kuulemma ovat vielä jyrkempiä kuin jossain muualla. Monessa kertomuksessa näkökulma on nuoren pojan. Mopon osto, ensimmäiset kaljat, se kohta lapsuutta, jolloin prätkähiirillä leikkiminen muuttui noloksi. Näissä Åhman onnistuu parhaiten. Epävarmuus, peitelty tietämättömyys ja herkkyys välittyvät. Aikamiesten...

Yukio Mishima: Elämä myytävänä

Kuva
Kirjaraportti 227. Yukio Mishima: Elämä myytävänä (1968, suom. 2026 Saku-Petteri Urpo, Sammakko). Ei pitäisi odottaa. Pettyisi harvemmin. Jos japanilaisen klassikkokirjailijan teos suomennetaan 57 vuoden jälkeen, kummasti sitä ajattelee, että romaanissa täytyy olla jotain. Tässä ei ollut. Tai jos oli, en huomannut. Odysseia siinä mielessä, että sankari kohtasi haasteita ja matkaan tuli mutkia. Ei muussa. Elämä myytävänä kertoo epäonnistuneesta itsemurhakandidaatista, 27-vuotiaasta mainosmiehestä, joka kaupittelee elämäänsä lehti-ilmoituksessa. Siis tarjoutuu hengenvaarallisiin tehtäviin. Hyvää korvausta vastaan. Näissä merkeissä Hanio Yamada viettelee gangsterin heilan, testaa myrkkyä ja ryhtyy vampyyrinaisen veritankiksi. Takakansi puhuu satiirista ja mustasta komediasta, mutta itse koin kirjan lähinnä pulp fictionina. Satiiri mistä? Merkitykset joutuu keksimään itse. Alun perin teksti julkaistiin miesten lehdessä jatkokertomuksena. Nuori sankari tekee rahakkaita keikkoja ...

Eevi Kuokkanen: Kapeneva tie

Kuva
Kirjaraportti 226. Eevi Kuokkanen: Kapeneva tie (2026, Tammi). Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä. Kolmanteen osaan ehtineessä Rantakaupunki-sarjassa yksi ruumis ei riitä. Nyt tulee neljä. Hankoa muistuttavaan merenrannan kesäkaupunkiin perustetaan lomakylä, joka tarjoaa ekologista luksusluokan leirintämatkailua. Idean äiti, seurakunnan diakoni, murhataan. Ja kohta lomafiiliksiä laskee toinen kuolemantapaus. Meno oli niin vauhdikasta, etten malttanut jäädä fiilistelemään. Äkkiä loppuun: haluan tietää kuka murhasi! Epäilyjä syyllisestä heräsi ja heräteltiin. Yllätyin. Rouva Kuokkasen kattauksessa perusjännite syntyy cityn ja periferian vastakkainasettelusta: Pöydän toiselle puolelle istutetaan Helsingin metropolialueen PowerPoint-luokkaa ja kuplivaa Teams-eliittiä. Toisella puolella nuhjuaa pikkukaupungin pienyrittäjiä ja arkisia perusjanttereita. Ja aina löytyy heitä, jotka miettivät siinä välillä, että kummalla puolella onni asuukaan. Sarjan perusluonnetta ovat tunnistettava muot...

Hanna Ryti: Kaatuminen

Kuva
Kirjaraportti 225. Hanna Ryti: Kaatuminen (2025, WSOY). Kaatuminen on lamaromaani. Sanoma selviää jo kansilehdeltä: ”Omistettu kaikille niille, joille on annettu kannettavaksi näköalattomuuden perintö”.   Romaani seuraa kolmen lapsen elämää ensin lamavuosina, sitten aikuisina. Kahdessa perheistä vanha maailma romahtaa 1990-luvun alussa, kun firma menee tai työpaikka alta.   Kolmannessa, Heljän perheessä, talouskriisi tuo mahdollisuuden hankkia uusi talo ja uima-allas edullisesti. Heljää hävettää kauppakamariin kuuluva isä ja turvallinen elämä riistäjäperheessä.   Aikuisuudessa lapsuuden trauma näkyy kaikilla kolmella jonkinlaisena irrallisuutena - itsetunnon puutteena ja kyvyttömyytenä haaveisiin.   Lukiessa mietin, että eri elämäntilanteissa lama potkii hyvin erilaisella saappalla. Itse opiskelijana selvisin huopatossun tönäisyllä. Välillä tuli kuukausia, jolloin kituuteltiin, mutta ei maailma meille toivottomalta näyttäytynyt.   Makrotasolla kurjuus toki hyppi...

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja

Kuva
Kirjaraportti 224. Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (2009, suom. Helene Büzov 2011, Tammi). Suomalaisille tutuin yösoitto kilahtaa Eino Leinolta. Hän muistelee Nocturnessa ruislinnun laulua korvissaan tavalla, joka on joko vitsi tai tietämättömyyttä rääkän äänestä. Ishiguron novelleissa vitsi on tietoinen. Kaikkia viittä yhdistävät musiikki ja kummallinen, vinksahtanut parisuhteeseen liityvä asetelma. Vaikkapa näin: Vaimon uusi puoliso kustantaa rumalle saksofonistille kauneusleikkauksen ikään kuin hyvityksenä. Uudella naamalla hän saisi mahdollisuuden nousta tähdeksi. Ei ihan Roald Dahlia, mutta sinnepäin. Ryhdyin Yösoitoille, kun Ishiguron Menneen maailman maalari jätti hyvän maun. Maalarissa aihe on selkeä, mutta tunteet ja teot piiloutuivat japanilaisesti kohteliaaseen puheeseen ja tapakulttuuriin. Yösoitoissa meininki on aivan erilaista. Ne esitetään Venetsiassa, Englannissa, Kaliforniassa. Tyyli on laveaa, samoin kieli. Komediaosuuksissa kasaantuvat katastroifit tuovat m...